Sommaren är kort men lovet är ännu kortare.

Kesä on lyhyt, loma lyhyempi...

Kirjoittelenpa taas jo tavaksi muodostuneella viiveellä blogimaailman mittapuulla "muinaisista" asioista. Lomaviikon perjantaista ei syntynyt hirveästi raportoitavaa, (vaikka niin meinasi käydä, kun erään miehen mielestä risteyksessä vasemmalle vilkuttava ajoneuvo on täysin ok ohittaa risteyksen puolelta) käytiin vain vähän kasvattavamassa hiilijalanjälkeä Vänärillä ajelun merkeissä.

Lauantai sen sijaan oli jo hieman puuhakkaampi, sillä suuntasimme ylioppilasteatterilaisten, perheen ja vierailevan tähden, Riikan, kanssa Kuopion Musiikkikeskukselle katsomaan Talent-ohjelman nauhoituksia. Ja voi, kuinka purenkaan täällä kieltäni etten kertoisi teille mitään paljastuksia tulevasta kaudesta. Lyödään sitten syyskuussa tonnista vetoa, että kuka pääsee jatkoon ;)

Kun en sakkojen pelossa kehtaa laittaa muita kuvia, niin saatte tyytyä tähän yhteen yleisökuvaan.

Vasemmalta lukien: nenänkaivajapoika, isä, äiti, "Excellent!"-Riikka ja mie (ja sala-S)

Sielunravinnon jälkeen oli aika täyttää murisevat maarumme. Ruuan jälkeen matkasimme edellisessäkin postauksessa mainitun Kivisalmen Kievarin päättäjäisiin Konnevedelle. Ilta sujui leppoisasti juomia maistellessa, leppeästä ilmasta, kynttilöistä ja elävästä musiikista nautiskellessa. Sanonta "porukka pienenee, pidot paranee" piti kyllä paikkansa, sillä illan taittuessa yöksi koko seurue yltyi yhteislauluun, bongailimme tähdenlentoja ja saimme vielä drinkkiliput kiitokseksi. Kun vanhempi setämies ryhtyi protestoimaan Kievarin sulkemista riisuutumalla ilkosilleen, päätimme, että on sopiva aika päättää ilta ja siirtyä unten maille.

Sunnuntaina piti taas palata kaupunkiin ja alkaa henkisesti latautumaan opiskelun jatkumiseen. Koulutyö käynnistyikin täydellä teholla ja jo kolmantena päivänä miulla oli ensimmäinen maksava asiakas hoidettavana. Vähän hirvittää tuleva syksy, sillä mulla on viitenä päivänä viikossa koulua ja kahtena-kolmena töitä sen lisäksi. Pitäisi osata nautiskella täysillä tästä viikon ainokaisesta vapaapäivästä, sillä tämäkin luksus päättyy marraskuun lopussa, mikäli vanhat merkit pitävät kutinsa. Ja tähänhän joku sanoisi, että "kyllä sitä nuorena jaksaa" tai, että "yhden syksynhän seisoo vaikka aidan seipäänä." Niinpä vissiin.

Keskiviikkona minun oli tarkoitus lähteä siskoni kanssa metsään, mutta suunnitelma muuttuikin lennosta ja päädyimme Inkilänmäelle syömään ja serkkuja tapaamaan. Minulla ja siskollani on kolme serkkua (laatu korvaa määrän), joten tapaamisia on suht helppo järjestää lyhyelläkin varoitusajalla. Illanvieton jälkeen minulla oli hieman kiire kotiin, sillä Leevi-kisu oli ollut vaisu ennen lähtöämme. Se kuolasi eikä kuivattu ankka maistunut sille laisinkaan, märkäruokaakin se närppi vastahakoisesti patistelun jälkeen. Kotiin palattuani kuolaaminen jatkui ja kisu antoi muutaman kerran ylen. Aamulla soitin eläinlääkäriin, mutta heidän mielestään ei ollut vielä syytä huoleen. Illalla kissamies olikin jo aivan normaali kehrääväinen ja huomionhakuinen itsensä, joten selvisimme pelkällä säikähdyksellä.

Torstaina katselin sivusta toista eläintarinaa, josta ei valitettavasti selvittykään enää pelkällä säikähdyksellä. Joten eläinten ystävät ja herkät ihmiset: varoitan tulevasta. Olin muina naisina käppäilemässä koululta kotiin, kun näin puussa kiipeilevän oravan. Ilahduin sen temmellyksestä ja jäin seuraamaan kurren puuhia. Pian pikkuinen löysi suuren kävyn ja lähti onnellisena kiikuttamaan sitä turvaan. Valitettavasti reitti sattui kulkemaan autotien yli ja näin kuin hidastettuna vaalean auton lähestyvän tupsukorvaa. Toivoin mielessäni, että pienen eläimen kulku osuisi ahnaasti tietä nielevien renkaiden väliin ja se säästyisi näin ollen ikävältä lopulta. Ehkä satumaailmassa toiveeni olisi kuultu, mutta todellisuudessa näin vain kävyn palasten sinkoilevan ympäriinsä ja oravan lyyhistyvän kerälle maahan. Pieni toivonkipinä eli yhä ja ajattelin, että ehkä se vain pökertyi ja onnistuisin siirtämään sen sivummalle toipumaan kolauksesta. Etsin katseellani jotain, jonka avulla voisin nostaa eläintä, sillä ei olisi ollut mitenkään kannattavaa mennä ronkkimaan mahdollisesti haavoittunutta eläintä paljain käsin. Tuon muutaman epätoivoisen pähkäilyn täyttämän sekunnin aikana koulun pihasta kaarsi kaksi autoa ja aika tuntui jälleen hidastuvan vääjäämättömän lähestyessä... Mieleni olisi tehnyt mieli hypätä ajoneuvon eteen ja pysäyttää peltilehmä niille sijoilleen, kunnes orava olisi saatu turvaan. Tämäkin toive kaikui kuuroille korville ja jouduin todistamaan toivon ja oravan kuoleman rengasparin liiskattua sen sellaisella voimalla, että eläimen silmä lensi kaaressa tielle. Itkin koko kotimatkan, niin pahalta onnettomuuden näkeminen minusta tuntui.

Jotta kaikki ei menisi aivan synkistelyksi, niin pääsin vihdoinkin sinne sienimetsään! :) Joku muukin oli löytänyt saman apajan, joten oma saalis jäi pienehköksi. Onneksi mustatorvisienillä on pitkä kasvukausi, joten ehdin tehdä vielä usemman reissun ja täydentää varastoani.  

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Sommaren är kort

Sinne hujahti minilomani :/
Viikon alun vietin kotona nautiskellen joutenolosta, mutta jo tiistaina piti vastata maantien kutsuun ja suuntasin kotikonnuilleni, pois aika ajoin niin tukahduttavasta kaupungista.

Keskiviikko ei ollut säänsä puolesta mikään paras ulkoiluun, joten päätimme siirtää toivomani marjastusreissun tuonnemmaksi. Sen sijaan kävimme äidin kanssa läpi kirpparille tarkoitettuja vaatteitani ja yllätyksekseni mahduin taas vanhoihin housuihini. Raahasin siis pussukallisen omia kuteitani takaisin kotiin... Päikkäreideni jälkeen pesue alkoi olla koossa ja suuntasimme porukalla entisen luokkakaverini Anssin (ja Jarkon) pyörittämään Kivisalmen Kievariin burgereille.

Mua pyydettiin joskus ottamaan myös yleiskuvia paikoista, eikä vaan yksityiskohdista, mutta unohinpa jälleen... Tämä kuva on siis lainattu Kievarin Facebook-sivuilta.

Jytky on nimensä veroinen

Perusburgerin kimpussa

Paikalta löytyy myös Suomen pienin kyläkauppa, jolla on kokoa noin neliön verran.

Tippikupin koossa ei olla pihistelty

Illalla kävimme sulattelemassa ruoka-annoksia urheilukentällä pesiksen ja hölkkäilyn merkeissä. Kotiin palattuamme hupsuttelimme kakkukoristeen kanssa ja otimme eläimistä ylioppilaskuvia.

Kiittäen, Taavi

Nätti tyttö

Kotona käydessä yksi ehdottomista kohokohdista on päästä löylyihin rentoumaan. Olisihan täällä kaupungissakin mahdollista varata saunavuoro, mutta ei siellä ole lainkaan yhtä mukavaa istuskella, kun saa koko ajan vahdata kelloa, että ehtii ennen seuraavaa saunojaa alta pois.
Puusaunan jälkeen olikin nautinnollista vilvoitella patiolla samettisessa elokuun yössä, katsella yöperhosten huoletonta tanssia valokiilassa ja tuntea kuinka leppeä tuuli tuntui vievän osan huolista mennessään. Ennen nukahtamista käperryin peiton alle ja katselin ikkunan takana välkkyviä elosalamoita.

Torstai valkeni viileänä, mutta tyynenä. Verkkaisen heräämisen ja runsaan aamupalan jälkeen lähdimme käymään Galleria Kävyssä, jossa on esillä graafikko, kuvataiteilija Outi Markkasen ja hänen mielisiskojensa yhteinen taidenäyttely. Nappasin paikanpäältä muutaman kuvan, jotta voin lennättää teidätkin pienelle taidematkalle kotisohviltanne.

Anna Wildrose

Yksityiskohta ylläolevasta teoksesta

Gallerian alakerrassa on myös sievä pikku kahvila nimeltä Sata Kuppia. Toivoisin, että omassa kodissani voisi vallita joskus samanlainen tunnelma kuin tuossa huolella somistetussa huoneessa on.

Kahvila Sata Kuppia

Ostin itselleni kahvilan vieressä sijaitsevasta Käpäläkaupasta vedoksen Outi Markkasen kirjasta Unieläimiä. Kuvassa on Kurnau ja pieni kimeä Hui. Olen saanut lapsena kyseisen kirjan taiteilijalta itseltään ja viehtymys noihin kuviin tuntuu säilyneen aikuisuuteen saakka.

 Outi Markkanen- Kurnau ja pieni kimeä Hui

EDIT. 15.2.2013 Sain blogini ulkopuolelta viestiä, että tässä jutussa on taitelijat ja työt vinksahtaneet pois paikoiltaan. En saanut korjauslistaa, joten jouduin ottamaan sekä taitelijoiden että töiden nimet kokonaan pois paria poikkeusta lukuunottamatta. Pahoittelut, että käsin tekemässäni listassa oli virheitä, tarkoitukseni ei ollut pahoittaa kenenkään mieltä eikä antaa väärää informaatiota. Haluaisin myös muistuttaa, että kenen tahansa on mahdollista kommentoida blogiani palveluun kirjautumatta, nimimerkkiä vain kehiin, niin erotamme anonyymit toisistaan! :)

Taidetuokin jälkeen pääsimme vihdoin rymyämään metsään, tarkemmin sanottuna vattupuskiin. Onnistuneen marjastusreissun päätteeksi koukkasimme vielä Konneveden Kotiseutumuseon kautta ja kävimme silittelemässä lampaita.

Idylli

Sisko syöttää lampaita

Ommoo lommoo

Hellurei!

(Miten tämä blogin kirjottaminen voikin olla taas näin hankalaa?! Juttuja ja motivaatioita ois, mutta tekniikka ei pelaa haluamallani tavalla. Kuvanlisäys ei meinaa onnistua, tekstit katoilee jne... )

Mulla alko lauantaina viikon mittainen loma ja tuntuu, että näinä parina päivänä on tapahtunut enemmän kuin koko typeränä kesänä. Työvuoron jälkeen sain seurakseni jyväskyläläisen kuoman, Paulan, jonka kanssa ehdimme vaihtaa kuulumisia muutaman tunnin ajan ennen kuin hänen piti jatkaa matkaansa.

Olimme juuri kipuamassa asunnolleni kolmanteen kerrokseen, kun yhdellä tasanteella silmiimme osui seinää vasten pelokkaasti painautunut kissa. Menin lähelle ja kun kissa ei vaikuttanut aggressiiviselta, uskalsin silittää sitä. Nostin missen varovasti syliini ja kannoin sen kotiini. Käytävässä tuli vastaan muutama tyttö ja kyselin heiltäkin sattuisivatko he tietämään kenen katti mahtaisi olla. Kun tietoa ei ollut, ilmoitin vain, että mikäli joku sattuisi tiedustelemaan lemmikkiään, niin he osaisivat opastaa oikean oven taakse.
Olihan todennäköisintä, että kisu olisi samasta talosta, sillä ulko-ovemme ovat aina lukittuina. Näin ollen päätin rajoittaa etsinnät ensi alkuun omaan rappuun. Olin juuri viemässä lappua alakerran ilmoitustaululle, kun näin miehen pyrkivän yhteen asunnoista. Juoksin hänet kiinni ja kerroin löydöstäni. Mies pyyhkäisi helpottuneena hikeä otsaltaan ja ilmoitti samalla, että häneltä sattuu uupumaan yksi kissa. Harpoimme yhdessä raput yläkertaan ja sisälle päästyämme mies alkoi houkutella Sissi-kisua matkaansa. Neiti oli vielä hieman järkyttynyt kaikesta kokemastaan eikä antautunutkaan suosiolla matkaan. Mies lähti noutamaan puolisoaan ja sillä aikaa minä sain lepyteltyä Sissiä sen verran, että se antoi taas ottaa syliin. Kissa rintaani vasten riensin jälleen kerran rappuset alas asunnolle, josta se oli päässyt karkaamaan. Iloinen äiti otti tyttärensä kissan huojentuneena vastaan ja sain kiitosten lisäksi palkkionkin. Jäin jopa vähäksi aikaa istumaan iltaa hauskan pariskunnan seuraan.

Sissi-kissi seikkailee

Kotiin palattuani leivoin mansikkapiirakkaa ja odottelin toista vierasta saapuvaksi. Ilta päättyi odotetusti kyyneliin ja haikeisiin jäähyväisiin...

Sunnuntaiaamuna muistelin aiemmin viikolla saamaani kutsua lähteä Maarianvaaran kesäteatteriin Kaaville ja päätin tarttua tilaisuuteen. Elämähän jatkuu surusta huolimatta ja sitä rataa.

Onnistunein ilmein: Janne, Tuomo, "robotti" ja Reino

Erkki Räsänen Maarianvaaran kesäteatterissa

Viihdyttävän ja taidokkaan esityksen jälkeen suuntasimme jatkamaan sukulointia tädilleni.

Osa kokoonpanosta lähti kahvittelun jälkeen takaisin Kuopioon, mutta me neljä jäljelle jäänyttä halusimme vielä jatkaa iltaa. Päädyimme uimarannalle, jossa räpsimme kuvia. Olin pukeutunut harvinaisen vaaleasti, vetäisin H&M:n mekon seuraksi vielä valkoiset stay-upit ja DinSkon korkkarit. Epäilyni asuvalinnasta hälvenivät, kun sain paljon positiivista palautetta erilaisesta tyylistä.

Vedenneito

Mirja

Tähän asti kaikki sujuikin leppoisissa ja hilpeissä merkeissä, mutta...aina on se olemassa pirullinen mutta. Laiturin nokasta huomasimme lähestyvät vesiskootterin ja päätimme vilkuttaa kuskille. En tiedä miten mies tulkitsi viattoman tervehdyksemme, mutta takaisin vilkuttamisen sijaan hän käänsi menopelinsä meitä kohti, kaasutti ja roiskautti vesiseinämän niskaamme.

Tämä on ilmeisesti pahimman luokan kettuilua jonkun mielestä?

Sieltä kurvataan kostamaan

:<

Janne ja Tuomo seisoivat onnekseen kauempana ja selvisit välikohtauksesta kuivin vaattein.

Tämä "vettä kengässä"-leikki ei ollut yhtään hauska

Tuli väkisinkin mieleen, että millainenhan tuo mies on auton ratissa. Ajaako hän päälle, jos joku sattuu heilauttamaan kättään?! Vaikka mitään vakavaa ei tapahtunutkaan, niin olimme silti hieman järkyttyneitä moisesta käytöksestä.

Kesän kohokohtia

Tämä kesä on ollut kenties elämäni surkein. Kesäkuun alussa miulla oli hieman enemmän vapaa-aikaa, mutta seuran puutteessa muistelen jumittaneeni sen suurimmaksi osaksi kotosalla. Heinäkuun olin lähes kokonaisuudessaan töissä ja kipeänä enkä näin ollen voinut osallistua yhteenkään kesätapahtumaan. Jopa perinteiset Konnevesi-päivät jäivät ensimmäistä kertaa välistä. Vapaapäivät ovat sijoittuneet keskelle viikkoa, joten en ole viitsinyt lähteä edemmäs reissaamaankaan.

Ajattelin kuitenkin koota niistä vähäisistä hyvistä hetkistä kuvakollaasin, joka saa samalla korvata muutaman yksittäisen postauksen.

Vietimme mittumaarin enomme mökillä maalaismaisemissa, syöden, saunoen, uiden ja ulkoillen.

Kesän ensimmäinen kala. Koolla ei voi kehuskella, mutta kyllä se kissoille vältti.

Illalla poltimme kokon toisen enon rannassa.

Kävimme koko perheen voimin Hankasalmella, Veneskosken kesäteatterissa katsomassa Hiski Salomaan elämästä kertovan näytelmän.

Yhtenä vapaapäivänä vietettiin siskon kanssa laatuaikaa; käytiin shoppailemassa, kävelyllä ja piknikillä rannalla. Kuvissa näkyy uusi kesämekko, jonka lunastin itselleni Henkkamaukasta.

Heinäkuun viimeisen lauantain vietin Riikan kanssa Valkeisen lammella lepakoita ja siilejä bongaillen ja tyttöjen juttuja höpisten. Näissä kuvissa on myös vastikään GT:sta ostettu mekko.

Salainen puutarha

Nyt miulla on lomaa 12.8. asti, huraa!