Aurinkoa ja anatomiaa

Viikonloppuna kävin Konneveellä, olin ihan yötäkin. Sunnuntaina käytiin siskon kanssa kävelemässä ja yritettiin samalla rikastua keräilemällä pulloja. Parin tunnin käppäilyn saldoksi tuli 1,30€, joka jaettiin toki kahteen pekkaan. Vaikka saalis ei tuossa mielessä kovin valtaisa ollutkaan, niin sainpahan tallentaa verkkokalvoilleni ensimmäiset kuvat perhosista ilon huudahdusten saattelemina.

Nokkosperhonen, kuva Luontoliitto

Sattuihan sillä matkalla hassujakin. Erästä tölkkiä tyhjennellessäni ihmettelin miksi se tuntui niin painavalta ja neste valui verrattain nihkeästi ulos. Hetken metalliputkea hytkyteltyäni mieleeni hiipi etäinen tuttuuden tunne ja kurkkasin tölkin sisälle. Ja ah, sisällä lekotteli puoliksi karvaton hiirulainen. Tämä on siis jo toinen kerta vuoden sisällä, kun löydän juoma-astian sisältä elukan. (Ks. tämä postaus, jos toisen siimahännän tarina ei ole vielä tuttu.) Varmistuipahan ainakin se, että kyllä ne talttahampaat vaan tunkee itsensä puteleihin ihan omatoimisesti. Tätä en sentään ottanut hyllyäni "koristamaan", sillä se haisi sen verran etovalle eikä Battery-tölkki ois muutenkaan ollut kovin erikoinen sisustuselementti. Meinasin ottaa riemuksenne kuvan tölkin suulta pilkottavasta hännästä, mutta saniteettiviranomaiset korjasivat ydinjätteen parempaan säilöön päiväunieni aikana. No, mut sielunsilmäilkää!


Ja aasinsillan kautta jatketaan kodin koristamisesta. Oon ollut nyt monta kuukautta sisustamatta kotiani ihmeemmin, joulunaikaan hain lahjakortilla pari mattoa vessaan, mutta en oo kauheasti käytellyt niitäkään. Nyt ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja rupesin ideoimaan, että mitä tänne saisi rajallisella budjetilla hankittua. Ens alkuun alotin kevyesti ja hommasin vaan kehyksiä. Ostoslista täydentyi myös lipastolla, verhoilla, lampulla, ruukuilla... Pitäs ostaa uus tv:kin, kun nykynen sano sopimuksensa irti. Ääni kuuluu, mutta valkoisena vilkkuva näyttö meinaa aiheuttaa epilepsiakohtauksen terveellekin. 
Alla pari kuvaa uusista, ihanan keväisistä tauluista.

Romanttista! <3

Leonardo Da Vincin anatomiakuvia. Aitoja ja alkuperäisiä, se lienee kysymättäkin selvää.

Tänään poikkesin asioiden hoitamisen lomassa myös Glitterissä ja ostin itselleni hopeakorvikset. Olisin oikeastaan halunnut napit, mutta kun sopivankokoisia ei ollut tarjolla oli tyytyminen kakkosvaihtoehtoon. Korut ovat sopivan sirot, mutta lukot ovat kyllä todella veemäiset. Oon nyt yrittänyt yhteensä lähes puolentunnin ajan saada rilluttimia korviini, mutta en ole onnistunut saamaan yhtäkään paikoilleen! Voisikohan hintaan sisältyä asennuspalvelu...?

Sorminäppäryys- ja kärsivällisyystesti 4,90€/2kpl

Että näin jännää tänne, kaikki elukatkin on hengissä ja paranemaan päin. :)

Påsklov

Pääsiäinen ja lomapäivät eivät sujuneet tänä vuonna ainoastaan rentoutumisen merkeissä. Torstaina oli aika Elviira-marsun rasvapatin leikkaukseen. Itse en harmikseni päässyt paikalle mukaan, sillä marsujen kanssa vakipaikkamme on Hiskinmäen eläinsairaala Äänekoskella ja minulla oli illalla vielä työvuoro vartomassa. 
   Ottaisin enemmän kuin mielelläni koko sairaalan lähemmäs itseäni, jotta pääsisin käyttämään myös kissojani siellä. Hiskinmäen henkilökunta todella välittää siitä mitä pienelle lemmikille kuuluu ja he jaksavat vastata omistajien kysymyksiin sekä paikanpäällä että puhelimitse tai sähköpostilla. Meilläkään ei ole ennen oikeastaan ollut sairaita eläimiä (kaloja lukuunottamatta), joten kaikki on uutta ja kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia. 

Leikkausta edeltävänä iltana.

Pimut

Rautarouva selviytyi leikkauksestaan, vaikka meitä etukäteen varoiteltiinkin, että kuuden vuoden ikä ja pitkä sairauskierre+lääkekuurit heikentävät ennustetta. Kävimme vielä tiistaina näyttämässä Elviiraa Hiskinmäellä ja eläinlääkäri putsasi haavan sisustaa suolaliuoksella. Iho on alkanut kiinnittymään takaisin paikoilleen rasvapatin kovertamien urien päälle ja paine on päässyt purkautumaan. Paranemista on vielä jäljellä, mutta suunta on oikea. 
Tässä kohdassa haluaisin välittää suunnattomat kiitokset äidilleni ja siskolleni, jotka ovat ottaneet vetovastuun Elviiran hoidossa. Jos olisin marsu, niin haluaisin olla juuri heidän osaavissa käsissään kuntoutettavana! :)

Tässä viisi päivää leikkauksen jälkeen. 

Näin ahnaasti syön vellini :)

Elovena-sisko poseeraa tomerana.

Marsukuulumiset taisivat olla pääpiirteittäin siinä, mutta jotta elämä ei olisi  liian helppoa, niin myös Taavi-kisu sairastui. Huomasin torstaiaamuna, että kissojen pedillä oli veristä virtsaa ja kohdistin vuodon alkuperäksi Taavin. Soitin eläinlääkärin vastaanotolle ja meille saatiin järjestettyä kiireellisenä tapauksena päällekkäinen aika toisen asiakkaan kanssa. Vastaanottovirkailija nimittäin pelkäsi, että jos missellä on virtsaumpi, niin se ei elä pääsiäisen yli. 


Kiikutin Taavin Päivärantaan kyynelten polttaessa silmiäni ja huolen puristaessa sydänalaani. Pahimmalla hetkellä pelkäsin menettäväni kaksi lemmikkiä samana päivänä. Perille päästyäni kerroin havaitsemani oireet ja pikkuinen poika jäi nukutettuna odottamaan jatkotoimenpiteitä. Tunnin kuluttua sain kuulla, että Taavilla oli tulehdus ja struviittikiviä, mutta katetrointiin ei tarvinnut turvautua. Saimme matkaamme lääkekuurin sekä erikoisruokaa, jota reppana joutuu mussuttamaan koko loppuelämänsä. Ruokailutilanteet kotona ovatkin nyt hieman kaoottisia, kun kaikilla kolmella kissalla on erilainen ruokavalio eikä mitään sapuskaa pysty pitämään koko aikaa tarjolla.
Mikäli lukijoiden joukkoon eksyy joku, jolla olisi minulle hyödyllistä tietoa virtsakivipotilaan hoidosta, ruokinnasta yms, niin olisin enemmän kuin kiitollinen kommenteista ja vinkeistä!

 Moi, oon Taavi ja mun mamma on vähän nolo. Se esimerkiks kirjottelee mun pissistä ja marsun pepusta nettiin.

Perjantaina pyörähdin Konnevedellä ja pääsin toteuttamaan lempparipääsiäisperinteeni (ja ainoan sellaisen...), eli suklaamunajahdin. En tiedä mistä touhu on meillä saanut alkunsa ja miksi tykkään siitä niin kovin, mutta joka vuosi se kuuluu järjestää, vaikka ikää onkin jo karttunut. 


Vaikka kevät onkin ihnokkivuodenaikani, niin silti ensimmäisen leskenlehden näkeminen sykähdyttää suuresti. Näin myös joutsenparin lentelemässä ja nyt odottelenkin innolla ensimmäistä perhoshavaintoa :)
Loppuun vielä mussiikkia, varsågod.

Matka on määränpää

Kävin kaverin kanssa ajelemassa männä viikolla ja ajattelin jakaa kanssanne palasen siitä mitä reissusta löytyi. Muuta tavoitetta matkalla ei ollut kuin se, että halusin käydä edes kerran tänä talvena ajamassa jäätiellä. Tilanpaljouden  lisäksi houkuttelee sekin, että pääsee tarkastelemaan rakasta kotikaupunkia eri vinkkelistä. Hurruuttelimme siis päämäärättömästi, pysähdyimme katselemaan maisemia ja vaihdoimme kuulumisia. Jonkun aikaa kuljettuamme eksyimme Alahovin viinitilan tiluksille (?) ja siellä aitauksessa röhki villisika. Olen aiemmin käynyt villisikafarmilla ja muistan vain sen järkyttävän hajun mikä siitä laumasta lähti. Tämä yksinäinen töpselikärsä vaikutti kuitenkin varsin ystävällismieliseltä ja rohkaistuin hetken sen käytöstä seurattuani lähemmäs aitausta. Porsimo olikin oikein iloinen saatuaan rapsutuksia ja minä hykertelin tyytyväisenä; koskaan ei tiedä mitä kohtaa, kun uskaltaa vain heittäytyä hetkeen ja antaa välillä tien vain viedä.

Jäätie

Hämärän hyssyä

Valtakunnan tehtaanpiiput sylkee mustaa savuaan...

Nuo karvakorvat! <3

Nöf!

Ripsun rapsun

Eilen vietin Earth Hour-tapahtumaa, mutta loppu Kuopio oli näemmä tietämätön koko häppeningistä. Käytiin Miron kanssa ulkona kävelyllä ja kaikkialla valot pohottivat tekoauringon teholla. Pyörähdin myös pikaisesti ihmisten ilmoilla juor...juttelemassa, tein kyseenalaisen kaljanjuontiennätykseni (kaksi kappaletta, entinen oli puoli tölkkiä :D) ja kömmin ajoissa nukkumaan. Olipa ihana herätä tietäen ettei tarvitse tehdä mitään mitä ei halua. Toisinsanoen tänään on kotipäivä<3

Minimiekkis, kuva täältä

Ja akvaan on putkahtanut ainakin kahdeksan uutta minimiekkapyrstöä.^^ Muutama huomattavasti pienempi poikue on mennyt parempiin suihin, mutta nyt olen antanut pintakasvuston rehottaa enemmän, jotta pikkuruisilla on paljon piiloja ja mahdollisuus ruokailla turvallisemmin. Ja taitaa sitä emännälläkin olla vähän kevättä rinnassa... :)