Hauki on kala ja kala on eläin!

Ajattelin tehdä hieman erilaisen postauksen, sillä tämä kyseinen asia on kuohuttanut minua pitemmän aikaa. Nimittäin se, että monet eivät tunnu pitävän akvaariokaloja elävinä eläiminä. Vallalla tuntuu olevan ajatus, että niitä saa kohdella aivan rauhassa kaltoin, pitää viikkokausia pimeässä, jättää vedet vaihtamatta, tunkea liikaa kaloja liian pieneen altaaseen, jättää ruokkimatta... Kalat kun eivät melua tai kiemurtele nälkäisinä kerjäämään ruokaa ja hoivaa, kuten moni muu karvainen kaveri samassa tilanteessa tekisi. En ole itsekään mikään altaiden asiantuntija, mutta hoivaan silti lemmikkejäni rakkaudella enkä tee niille tietoisesti pahaa. 

Maa- ja metsätalousministeriön sivuilta löytyy oma kohtansa myös vedeneläville. 

Kalat

"Akvaario on tarvittaessa varustettava kannella tai peitelasilla siten, että kalat eivät pääse hyppäämään sieltä pois. Akvaarion yhdellä sivulla on oltava näkösuoja, jollei akvaarion kasvillisuus tai muu sisustus anna kaloille riittävää suojaa.
Akvaarion veden määrän, laadun, lämpötilan, vesipinta-alan ja veden syvyyden on oltava sopivat ottaen huomioon kalalaji, kalojen koko ja lukumäärä. Vettä on vaihdettava tai puhdistettava säännöllisesti, jotta sen laatu pysyy hyvänä. Kuollut kala on poistettava akvaariosta välittömästi.
Akvaarion sisustuksen ja pohjamateriaalin on oltava kaloille sopiva. Kaloilla on tarvittaessa oltava sopivia piiloutumispaikkoja.
Kalaryhmiä, -parvia ja -lajeja yhdistettäessä tai tuotaessa uusia kaloja ryhmään on erityistä huomiota kiinnitettävä kalojen yhteensopivuuteen ja kalojen parvikäyttäytymiseen.
Suositus:
Kalaa ei pidetä pyöreässä vesimaljassa.
Akvaariossa on vähintään 1 litra vettä kutakin enintään 5 cm mittaista kalaa kohden ja vähintään 4 litraa vettä kutakin enintään 10 cm mittaista kalaa kohden. Akvaariossa on vettä kuitenkin aina vähintään 40 litraa."

Kuka näitä julmuuksia edes keksii?! :'(

On ollut lievästi sanottuna ikävää huomata, että asiantuntijaliikkeinä itsensä esittelevät liikkeet myyvät kaloja täysin vastuuntunnottamasti ja sympatiaa tuntematta euron merkin kiiluessa silmissä. Vaikka ilmoittaisit, että olet hankkinut viidenkymmenen litran akvaarion ja haluaisit siihen yhden kultakalan, niin hyvin todennäköisesti se sinulle myydään. Kultakala on todellisuudessa parvikala, joka vaatii ympärilleen siis vähintään viisi lajitoveria ja kuusisataa litraa vettä ja ne kasvavat oikeissa oloissa 20-30 sentin mittaisiksi, ruokkijansa tunnistaviksi möllyköiksi. Välillä jopa valehdellaan kalojen olevan jotain joka harrastajalle sopivia kääpiölajeja, mutta tietääkseni moisia ei ole olemassakaan. Kalaparat vain jäävät kitukasvuisiksi liian pienessä kodissa.

Pussissa olevasta pikkuruisesta kalavauvasta kasvaa oikeissa oloissa  altaan komistus.

Uskon, että suurinosa on törmännyt ainakin kuvaan mulkosilmäisestä kultakalasta, joiden silmämunat saattavat irrota osuessaan johonkin. Toki monia muitakin eläimiä jalostetaan muotopuoliksi "kauneuden nimissä", mutta kalojen ollessa kyseessä kehitys on helppo nähdä nopeasti. Tästäkin on olemassa omat pykälänsä, mutta ei kai näitä niin vissisti tarvitse tarkastella, onhan kyseessä edelleenkin vain kalat. 

"Eläinjalostuksessa on otettava huomioon eläinsuojelulliset näkökohdat sekä eläinten terveys. 
Sellainen eläinjalostus tai jalostusmenetelmien käyttäminen, josta voi aiheutua eläimelle kärsimystä taikka merkittävää haittaa eläimen terveydelle tai hyvinvoinnille, on kielletty.
Geenitekniikan käyttö eläinten tuotannon määrälliseksi tai laadulliseksi muuttamiseksi kielletty, jos se voi vaikuttaa haitallisesti eläinten terveyteen tai hyvinvointiin." (8§ Eläinjalostus ja geenitekniikka)

Ulkomaisissa ohjelmissa olen törmännyt kammottavaan tapaan käyttää kaloja sisustuselementteinä. Eläviä eläimiä suljetaan yksinään seinissä oleviin kupliin tai syvennyksiin, pidetään maljakoissa koristamassa kattausta tai suljetaan mukana kuljetettaviin mitä moninaisimpiin esineisiin. Minkä vuoksi? Onko kiva esitellä ystäville taskun pohjalla mätänevää eläimen ruumista? "Kyllä se vielä eilen liikkui."

Ja kun rakkaan lemmikin aika on koittanut, niin käyn hautaamassa sen. Henkilökohtaisesti en ymmärrä miksi lemmikkejä vedetään vessasta alas? Ei se itse siitä enää välitä, mutta jo ajatuksen tasolla se tuntuu epäkunnioittavalta. Jotkut ovat perustelleet tätä minulle sillä, että sitä kautta ne päätyvät takaisin mereen. Jos siut heittää parvekkeelta, niin leijailetko siitä taivaaseen...?

En oikein usko, että te, arvon lukijat, kuulutte paasaukseni kohderyhmään, mutta halusin purkaa hieman pahaa mieltäni. Mitä mieltä olette aiheesta, oletteko törmänneet välinpitämättömyyteen kalojen hoidossa?

 ***

Ja kuka Belsebuubbi tämän Bloggerin on suunnitellut?! Mie haluaisin vaan kirjottaa ja lisätä muutaman kuvan, mutta sekin taitaa olla liikaa pyydetty. Miulla ei oikeestaan ole mitään vaatimuksia ulkoasun suhteen, sillä en osaa itse sitä säätää. Silti tämä "työkalu" onnistuu alittamaan senkin riman. :D

Loma

Päivittelenpä pienellä viiveellä lomakuulumisiani ja (hieman muutakin) tänne. Miulla oli siis viien päivän loma, joka ei riittänyt alkuunkaan kaikkeen mitä olisin halunnut tehdä. Perjantai-ilta meni kotosalla koomaillessa ja lauantaina karautin hopeisella hopallani kohti Hämettä. Ajelin kuoman luokse, joka oli oman kaverinsa ulkomaanmatkan ajan hänen kissa- ja talovahtinaan. Pääsin saunomaan ja mua odotti herkkuruuat siellä valmiina.^^ Sunnuntaina olin ihan tosi hyvää seuraa, jaksoin olla muutaman tunnin jalkeilla ja sitten möngin takaisin lämpöhuovan (ei maksettu mainos) alle vetelemään zetoja, joten siitä ei oo paljon raportoitavaa. Maanantaina tein iskuja kirppareille, mutta en onnistunut löytämään, kun yhden laukun! Otin kuitenkin kuvan yhdestä hatusta, joka oli melkoisen creepy, jopa miun makuun. 

Minkkihattu, noi törröttävät koivet on tosi viehkot...

Tiistaina oli jälleen aika jatkaa matkaa, tällä kertaa kohti Keski-Suomea. Poikkesin matkalla Tampereelle ja ostin itselleni farkut! Olin ennen henkeen ja vereen hameihminen, mutta olen alkanut aivopeseytyä, kun en saa pukeutua hameisiin koulussa enkä töissäkään. Oikein googlettelin, että mistähän mahtaisi löytyä mustia, bootcut-mallisia koipiverhoja ja vinkit veivät minut Koskikeskukseen. Oli mieluisa yllätys, kun hintaan sisältyi lahkeiden lyhentäminen, moinen palvelu kun on miulle varsin tarpeellinen.

Keskiviikkoaamuna oli vuorossa erilaista aktiviteettia, kun pakkasimme marsusisarukset autoon ja köröttelimme Äänekoskelle eläinlääkäriin. Olenkin aiemmin kirjoitellut tänne Elviiran rasvapatista, sillä se on yksi suosituimmista hakusanoista, joilla blogiini eksytään :D Tällä kertaa nasu sai uudet, toivottavasti tepsivämmät rohdot eikä leikkausta tarvitsisi edes harkita.
Illalla oli vaihteenvuoksi tiedossa ajamista, matkamittari hivottelikin tuhannen kilometrin rajapyykkiä.


Nyt lomat on lusittu ja arki on alkanut hieman takkuillen, vaikka kivaakin menoa oli luvassa. Lauantaina oli vuorossa odotettu vierailu Kaapunninteatterriin näyttelijä Ari-Kyösti Sepon vieraana. Vaeltelimme näyttämön takana ihastelemassa valtavia lavasteita, tutustuimme eri alojen taitajiin, jotka puurtavat teatterilla vielä yömyöhälläkin, seurasimme maskeerauksien tekoa ja kuuntelimme mielenkiinnolla tarinoita näyttelijäntyöstä. Kiertelyn ja kaartelun päätteeksi istahdimme eturiviin ja antauduimme umpimustan farssin, Remonttijengin, vietäviksi. Itse pidin näytelmästä, mutta jonkun rouvan "hui kauheeta!"-huudahdukset antoivat ymmärtää ettei se ollut aivan kaikkien mieleen. Toisaalta näitä kompensoi loppuaplodien aikana erään herrasmiehen julkituomat "loistavaa!" ja "mahtavaa!" katsojapalautteet. Ilta jatkui täpötäyden Bierstuben kautta Introon ja siitä siirryin teatteriporukan hajaannuttua vielä Aleen ja Henkkaan moikkaamaan muita tuttuja. 


Eilen piristin itseäni piipahtamalla akvarellinäyttelyssä ja poimin kotimatkalla Kauppahallista pikkupurtavaa. Lounasseurana toimi äidiltä saamani Puuha-Pete, se on ainakin vähäsyömänen ja jaksaa kuunnella. ;)

One lovely blog-award

Suvi muisti minua blogissaan tällaisella palkinnolla. Kiitos siitä hänelle! :)

Näihin palkintoihinhan kuuluu aina jokin haaste. Tämän homman tehtävänanto kuuluu seuraavasti:

1. Kerro linkin kera blogissasi kuka lahjoitti sinulle tämän tunnustuksen.

2. Kirjoita seitsemän satunnaista faktatietoa itsestäsi.

3. Lahjoita tämä tunnustus viidelletoista blogille/bloggaajalle.

- Osaan hieman viittomakieltä, kiitos alaa opiskelevan siskoni.

- Tykkään autolla ajamisesta.

- Rakastan pitkiä suihkuja.

- Haluaisin arpi- tai polttotatuoinnin.

- Inhoan sitä, kun märkä hius takertuu sormiin.

- Minulla on tällä hetkellä 12 lävistystä.

- Taivun vasempaan etuspagaatiin.

Jos äskeinen osio oli hankala ja sain istua useamman tovin näytön ääressä miettimässä mitä haluaisin itsestäni kertoa ja mikä ei ole jo käynyt ilmi aiemmista kirjoituksistani, niin tämä seuraava se vasta tuskaa onkin. Yleensä saan nämä tunnustukset siinä vaiheessa, kun ne ovat ehättäneet kiertää seuraamieni blogien kirjoittajille, joten vaihtoehdot ovat usein aika vähissä.

Toivoton materialisti

Diabolical Groove

Ventovir
Porcelainheartxxx
Tiian lifestyle
Moonshaped little box
Piusas life
Damned roses
The sound of music
Deathlicious kisses
78 revolutions per minute

Noin, sain kuin sainkin kasattua 11 blogia, joiden sivuilla en ole vielä tätä postausta nähnyt. Joten olkaatten hyvä, jään vartomaan vastineitanne! 

Se päivä oli oikein oiva

Miulla oli pitkä postaus valmiina teille, mutta en saanut kaikilta kuvissa esiintyviltä koskaan vastausta siihen saisiko heidän kuviaan käyttää, niin jätän sen sitten julkaisematta. Mäh. Ja nyt bloggeri päätti tehdä tämänkin pätkän kahen kuvan lisäämisestä ikuisuusprojektin.


Laitan sitten vaan parhaan osion siitä jutusta, sillä haluan hypettää ees vähän :P


Keskiviikkoiltana (siis 22.2.) tapahtui jotain ultimaattisen jännää! Kuopion kaupunginteatteriin tehdään mittava remontti ja porukka hajaantuu ympäri Kuopiota. Tapasimme illalla Bierstubessa näyttelijä Ari-Kyösti Sepon, jonka ainakin minä muistan parhaiten Ansan ja Oivan Oivana. Moni tuttavapiiristäni on ollut innoissaan siitä, että yksi lapsuutemme suosikkiesiintyjistä kiinnitettiin juuri meidän kaupunginteatteriimme. Mahtia!
Keskustelimme mm. yhteistyömahdollisuuksista ja pääsemmekin ensi tässä kuussa seuraamaan ammattilaisen valmistautumista esitykseen, kierrellään teatterilla, katsotaan sen iltainen näytös Remonttijengistä ja istutaan sen jälkeen alas puimaan päivän kulkua. En malta odottaa! :) Mahtavaa saada mentorointia vuosia työkseen näytelleeltä.

Ansa&Oiva, kuva täältä

Tässä yhteydessä voisin myös suositella Ari-Kyöstin Kaupunginteatterin Studiossa pyörivää esitystä, joka oli sanalla sanoen vaikuttavin näytelmä, jonka olen elämäni aikana nähnyt.  

Tästä linkistä pääsee tutustumaan näytelmään paremmin. Miusta saa varmasti seuraa, jos joku on menossa katsastamaan teoksen :)